Mitä rakkaus on?

Rakkaus on kärsivällinen,
rakkaus on lempeä.
Rakkaus ei kadehdi,
ei kersku,
ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti,
ei etsi omaa etuaan,
ei katkeroidu,
ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.
Kaiken se kestää,
kaikessa uskoo,
kaikessa toivoo,
kaiken se kärsii.
[1.Kor 13:4-7]

Sitä se rakkaus on.
Mutta kuinkamoni toteuttaa sitä?
Luottavatko kumppanit toisiinsa?
Antavatko kaikki rakkailleen vapauksia elää myös omaa elämäänsä?
Vai yrittävätkö jotkut vain sulkea ja rajoittaa rakkaidensa elämää?
Onko se edes rakkautta, jos kieltää kumppaniaan pitämästä yhteyttä kavereihin, vai onko se vain omistuksenhaluisuutta?
Voiko joku toinen tietää, mikä itselle on parasta?
Pitääkö jollekin toiselle antaa valta määrätä omasta elämästäni?
Onko tyhmää ja naivia uskoa, että ihminen, joka haluaa kontrolloida elämääsi, kaverisuhteitasi, halujasi, oikeasti rakastaa sinua?
Onko tyhmää ja naivia uskoa, että ihminen, joka käyttää pelkoasi ja rakkauttasi hyväkseen tehdäkseen asioita, oikeasti rakastaa sinua?

Miettikääpä sitä.