Suuressa viisaudessani *köh* olen huomannut, että töissäkin voi tällaisia aikoja tulla vastaan...
Sitä se työajaton työ teettää... jeejee!
Torstaina olis Exitin keikka, mikä pitäis järjestää... Ja siinä sopassa on turhan monta kokkia, ei oikein tiedä mitä pitäisi tehdä, mutta tietää, että jotain pitäisi tehdä... vähemmästäkin sitä stressaantuu...
Samaan aikaan pitäis suunnitella ensviikon riparin oppitunteja ja raamiksia... jei... ja jottei homma menis liian helpoksi, joku nero [minä] on onnistunu hukkaamaan kansion, jossa oli raamisten valmiit pohjat, jonnekin syvimpiin syövereihin...
Eipä mulla muuta, se valittamisesta... missä on mun nitrot...
Pakko kuitenkin myöntää, että kyllä tämä hemmo nauttii stressin alla työskentelystä, vaikka se raskasta ja vaativaa onkin... Torstaista ku selviää, ni homma on hanskassa... ja hanskat Ascolla... hukassa :D
Mutta kiitos kaikille tukijoille ja teille kolmelle blogin lukijallekin!
Ja perinteitä kunnioittaen loppuun jonkin laulun lyriikat. Ja siihen liittyen hieman infoa. Stefanus eli n. 30jKr Lähi-Idässä. Hän oli hurskas uskova mies ja juutalaiset kivittivät hänet kuoliaaksi, kun hän saarnasi Jeesuksesta. Näin hänestä tuli kristikunnan historian ensimmäinen merttyyri.
NMB - Stefanus
Nuori mies herralleen uskollinen esiin astuu eteen vihamiesten.
Hän puhuu hiljaa muttei yhtään sanaa turhaa,
jokaisen sanan Isä hälle antaa.
Hän kyllä tietää, että aika kohta koittaa.
Viha kasvaa, viha voittaa,
jokainen sana sydämiä polttaa,
kun Henki puhuu kasvot nuo loistaa.
Näen taivaat auenneina, Mestarin ja Kuninkaan
istuvan valtaistuimellaan.
Näen taivaat auenneina ja ylösnousseen Vapahtajan
seisovan Hänen rinnallaan.
Herra Jeesus ota minun henkeni,
älä lue syyksi heille minun kuolemaan.
Sanat miehen tuon nuoren uskollisen,
rakkautta täynnä, rakkautta Jeesuksen.
Enkelin kasvot silmänsa sulkee,
kivien paljous turhaan häneen koskee.
Henkensä lepää luona Isän taivaallisen,
kruununsa sai marttyyreistä ensimmäinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti